Limingan näyttelyt

Lauantaina 11.8. oli Limingassa jyrsijänäyttelyt joihin meiltäkin tietenkin retkikunta lähti.

Hamsuista neljä oli mukana, Pähkinä, Aapeli, Jehu ja Miisa. Kaksi parhaassa iässä olevaa naarasta jätin ilmoittamatta koska ne oli astutettu ja niillä piti olla nakit pesässä näyttelyn aikaan, mutta toisin kävi kun molemmat oli tyhjiä :(
En sitten kuitenkaan ottanut niitä jälki-ilmoittautujina mukaan, kun kaikki boksit oli käytössä.

Aapeli

Hamsut sai kiitosta hyvistä turkeistaan. Mietin kotimatkalla että mikä se tekijä voisi olla, mikä noitten murmeleitten turkin kuntoon on vaikuttanut. Ruokinta meillä on aika "tavallista", mitään erikoismössöjä ei juurikaan tule tehtyä. Päädyin mietteissäni siihen, että varmaan meidän vilpoisa hamsula on ollut syynä hyvään turkinkasvuun. Olen nimittäin pitkin kesää miettinyt, olisiko lisälämmitys tarpeen, kun lämpötila on pyörinyt alle 20C. En ole kuitenkaan lisälämpöä laittanut, kun ei pesäpoikasiakaan ole ollut toukokuun jälkeen.

Aapeli palkittiin kokonaisuudesta palkinnoksi paketin jyvätikkuja, ja Jehu kuma-ruusukkeen turkistaan.
Miisalla paljastui mustunut alahammas, tietenkin oma moka etten tarkastanut hamsujen hampaita ennen lähtöä. No, nyt on vain seurailtava onko hammas irtoamassa ja miten tilanne kehittyy. Jos hammas irtoaa, on vaarana että vastaava ylähammas pääsee kasvamaan liian pitkäksi.
Pähkinä vanha mamma menetti täysin hermonsa näyttelypaikalle saavuttuamme. Olin tyhmä että edes toin sen, kun se on aiemminkin ollut niin hermostunut ihmisvilinässä ja puheensorinassa. Meidän hamsulahan muistuttaa huopatossutehdasta kun minä siellä yleensä yksin puuhastelen hamsuja hoitamassa.
Seuraavaksi pitäis vissiin laittaa radio sinne pälpättämään?

Hiiristä olin alunperin ajatellut ottaa vain simskutyttö Tessan, kun se on niin tungettelevan utelias että uskoin sen menestyvän pet-luokissa. Sillä luonteella ei selviäisi luonnossa tuntiakaan elossa, mutta se siitä, eihän kesyhiiriä sellaiseen ole jalostettukaan ;)
Tessan asuintoveri lähti seuraksi boksiin, ja lopulta päätin ilmoittaa myös sen, kun se nyt kerran oli paikanpäälle tuotu.
Tyttäreni hiiri Mustapekka lähti myös, vaikka itse olisin sen jo jättänyt eläkepäiviä viettämään..
Hiiret menestyivätkin mainiosti, simskutyttö Tessa oli pet1, Queen oli pet2 ja Mustapekka pet4.
Mustapekka sai myös pörröisimmän hiiren palkinnon, hienon hiiripatsaan!
BIS-kisassa Tessa jäi möllisijalle, mutta sai kuitenkin hienon pokaalin.
Kaikki hiiret saivat myös ruusukkeen ja Queen sai ruokapussukan.

Mustapekka palkintojensa kanssa



Pokaalin katveessa :)¨



Hyviä ja huonompia uutisia

Hiiripoikue on varttunut hienosti, ja sukupuolenmääritykset meni kohtuu hyvin, sillä pesässä pötköttää nyt yksi uros ja viisi naarasta.

Edessä blue naaras ja takana satiini ssp naaras



Kolmen naaraan porukka on jo varattu ja ainoa satiiniturkkinen tyttö jää kotiin. Kotia etsii vielä chocolate tan ut uros ja black tan ut naaras. Naaraan myyn vain siten että sille on hiiriseuraa omasta takaa, jossei uutta laumaa löydy niin jääköön sekin kotiin.

''''''''''''''''''''''''''''

Huonommat uutiset koskee hamsuja, eli molemmat astutetut syrkit oli näköjään jääneet tyhjiksi... Kiimoja ei ole kyllä näkynyt joten lieneekö joku valeraskaus ollut molemmilla?

Hiirivauvoja :)

Ihkaensimmäinen hiiripesue on syntynyt! Oletan että naperot syntyivät lauantai-sunnuntai tienoilla, en viitsinyt häiritä emoa kun se vietti enimmän ajan pesämökissään. Poikasia syntyi huimat 12 kpl.
Nyt ne ovat siis 3-4vrk ikäisiä.
Aamusella käytiin niitä vähän tarkemmin läpi, ja odottamieni black tanien lisäksi siellä näyttäis olevan monensävyistä sakkia. En todellakaan pysty sen kummemmin noita värejä vielä arvailemaan kun vasta hiukan ihon pigmenttiä näkyy :D. Sukupuolien tunnistaminen oli juuri niin vaikeaa kuin oletinkin, ja puoliksi arvailulla pesään jäi kuusi eniten naaraalta näyttävää...

Limingan näyttely lähestyy..

No niin, perinteiden velvoittamalla tavalla hamsujen ilmoittautumiset lähti taas kerran viimeisenä ilmoittautumispäivänä sähköpostilla.
Mukaan lähtevät Aapeli, Jehu, Pähkinä ja Aapelin tytär, jonka lempinimi ei vaan meinaa vakiintua, vaan usein tulee vaan sanottua "soopeli".

Ofelia-hiiri muutti jokunen päivä sitten isompaan lasiterraan nyt yksin asustelemaan komean vauvamahan kanssa. Pariskunta yhdistettiina 8.7. joten siitä on nyt 19 päivää. Poikaset voi siis syntyä hyvinkin pian! Odotettavissa ainakin black tan naperoita, mahdollisesti myös kuviollisia??

Uusi asukas on myös tulossa hamsulaan, tosin vasta suunnilleen kuukauden kuluttua. Siitä sitten enemmän lähempänä ajankohtana! Mutta jotain hopeista anyway!

Surua..

Surullisia uutisia... Fiina Felicia eli Maisa nukutettiin aggressiivisesti edenneitten nisäkasvaimien vuoksi.
Suloinen kiltti pallero on nyt poissa, mutta muistoksi jäi kaksi pientä poikuetta, yhteensä seitsemän jälkeläistä. Niistä hopeanharmaa uros Prinssi asustelee sijoituskodissa Oulussa ja toivon mukaan löydän jossain vaiheessa sopivan naaraan sille.

Parempiakin uutisia on, monen päivän nysväämisen jälkeen vihdoinkin Kultu Kimallus on astutettu! Sikäli historiallinen hetki, että se on ensimmäinen oma kasvattamani naaras jolle on tulossa poikaset :) Jospa tästä pikkuhiljaa päästään eteenpäin. Jatkossa olisi tarkoitus löytää linjaan keltaisia uroksia, ja sitä silmällä pitäen olenkin katsellut noita syntyviä poikueita ympäri Suomea.

Limingan näyttely 11.8. lähestyy, ja sinne pitää kohta päättää lähtijät! Todennäköisesti neljän syrkin voimin lähdetään.

Mutkia matkassa

Noniin, eli tulikin sananmukaisesti mutkia matkaan tuon astutussuunnitelman osalta. Niimpä siirryn suunnitelma B:hen ja Kultu Kimalluksen sulhoksi tulee sittenkin lk kyyhkis uros Mustikkamaan Sekantti.

Lk black tan hiirinaaras "Ofelia" on majaillut jo reilun viikon ajan miehelässä eli pk black tan blazed uroksen kanssa. Hiirimuksuja siis tiedossa, ainakin black tan värissä...

Kilppareita!

Kesä on ollut työn puolesta niin tavattoman kiireinen että hamsulassakin on vietetty vaan seesteistä arkea. Uusina asukkaina on kuitenkin tullut kolme naarashiirtä Perätalon Nooralta. Hiirut on väreiltään lk black tan, lk chocolate tan ut ja pks siamese chocolate point. Ihania vipeltäjiä ja kiva seurata niiden keskinäisiä kisailuja kun aiemmin on ollut vain tuo yksin asusteleva uroshiiri Mustapekka.

Oma kasvattini kyyhkis vkkk Kultu Kimallus alkaa olla sopivassa iässä poikuetta ajatellen. Alustavasti sulhoksi on sovittu lk satiini kyyhkynharmaa hunaja uros Sinko, viralliselta nimeltään Forego. Sinko on Elisa Vanhalan kasvatti ja asuu sijoituskodissa Oulussa Heidi Äijälän hoivissa.
Sinko on myös rex-kantaja joten jännityksellä sitten odotellaan, että putkahtaisiko poikueeseen myös kikkuraa kun Kultullakin on isän emän isä rex-turkkinen.

Alunalkaen Kultun sulhoksi olin ajatellut sijoituskodissa majailevaa kyyhkisurosta Mustikkamaan Sekanttia eli Seppoa, mutta koska Seppo on aika todennäköinen cremen kantaja niin ajattelin että jos en sittenkään laita sitä tähän kilpparisukuun.

Tärkeimpinä asioina kuitenkin Kultun urosvalinnassa pidän sitä että uroksen väri on mustapohjainen (eli musta/kyyhkynharmaa/suklaa) ja ehdottomasti ilman valkoista nauhaa. Sen takia kun Kultu on itse todennäköisesti BaBa eli tuplanauhallinen, minkä vuoksi sen nauha on levinnyt liian laajalle alueelle. Yleensä nauhan hyvyys/huonous on aika onnenkauppaa mutta haluan kuitenkin pyrkiä noihin Baba-nauhoihin eli siihen että poikaset perii valkoisen nauhan vain jommalta kummalta vanhemmalta.