Kilpparivauvoja

Toissayönä hamsulan vanhin asukki, Mustikkamaan Paraabeli alias Aapeli, nukkui pois.
Aapelin suku jatkuu kolmen poikueen kautta, ensimmäinen poikue syntyi Janetan hamsulassa Helsingissä, toinen täällä kotona ja kolmas Sateenkaaren hamsulassa Oulunsalossa.
Minulle jäi Aapelin poika Sateenkaaren Jekkunen ja sen tytär Musca.

Aapeli piilosilla

Tytär Michil Geot Gateunde "Miisu"

  Sateenkaaren Jekkunen eli Anselmi

Musca

****************************************************************************

Mutta kuolemaa seuraa uusi elämä.
Viime yönä on syntynyt hartaasti odottamani poikue, isä on Tupla (lk musta vn, aaBbPpBabarxRx) ja emo on oma kasvattini Parrakas Nainen eli Pampula (lk suklaa kk, aabbTotorxRx)
Asiaan vihkiytyneille värien perässä olevat litaniat kertovat että isukki kantaa puna- ja ruskeasilmäisyyttä sekä rexiä ja emo kantaa rexiä.
Poikueeseen on siis odotettavissa seuraavia värejä: musta, musta valkonauhainen, suklaa, suklaa valkonauhainen, naaraita musta kk, musta vkkk, suklaa kk, suklaa vkkk sekä uroksia musta-keltainen, mu-ke vn, suklaa-keltainen ja su-ke vn. Todennäköisimmin kaikki lyhytkarvaisina ja osa rexinä eli kiharakarvaisena.

Pampula

Tupla

Hiiripoppoo

Tyttöhiirien lauman kokoonpanossa on tapahtunut jonkun verran muutoksia.
Vanhimpia hiiriä on mennyt paremmille juustomaille, kasvainten vuoksi.
Tässä kuvapläjäys kuuden naaraan laumasta.

Ghoulia Yelps, pks ssp/f, oma kasvatti

Lumikki, pew(banded) kasv.Noora P.

Bounce, pks ssp/f banded, oma kasvatti

Leenu, lk ar/t kasv. Maarit K.

Dark Star, lks ba, kasv. Fiia-Maria K. ja  Madeira lk agouti, kasv. Maarit K.

Kasvatusmietteitä ja uusi tulokas

Tässä syyrialaiskasvatuksen alkutaipaleellani olen pyristellyt muutamien suosikkivärieni ristiaallokossa.
 Ihan alkuaikojen ykkössuosikki on ollut musta valkokirjokilpikonna, kuten niin kovin monella muullakin hamsteri-ihmisellä. Kuitenkin jossain vaiheessa, kun aloin enemmän perehtymään syyrialaisen värimuunnoksiin, nousi hopeanharmaat ja valkoiset hamsterit erityisen mieluisina muiden värien ohi.
Kumpikin väri on edelleen sydäntä lähellä, tosin kilppareissa myös suklaa perusvärinä kiehtoo.
Kuitenkaan en haluaisi yhdistellä hopeanharmaata ja keltaista, koska tietyt väriyhdistelmät noista ovat ei-niin-kiinnostavia ja minun huonolla tuurilla saisin aina niitä. Lisäksi omat hopealinjat ovat niin cremepohjaisia että se toisi oman päänsärkynsä poikasten värien määrittämiseen.

Näitten asioitten takia tunnen pienoista painetta tehdä valintoja kasvatettavien värien suhteen. Syyrialaiset kun ovat erakkoina kohtuullisen tilaavaativia otuksia, niin kahden värilinjan kasvattaminen käy liian työlääksi.
Ensi keväänä on tarkoitus anoa kasvattajanimeä syyrialaisille, ja tämän talven aikana on tarkoitus löytää suunta, mitä väriä ja kuvioita alan ensisijaisesti kasvattamaan.

Hopeanharmaiden kanssa on nyt sen verran lyöty päätä seinään että pieni epäilys on että se linja tulee hiipumaan ja mustat+ruskeasilmäiset kilpparit on jatkossa vahva ehdokas omaksi väriksi.
Kuvioista ehdottomasti valkonauhainen tulee pysymään suunnitelmissa, ja pieni unelma olisi kasvattaa valkokirjokilpikonnia myös laikukkaana versiona.
Kaikkien näiden varman päälle suunniteltujen yhdistelmien jälkeen olisin jo valmis luomaan jotain "uutta", tai ei toki maailmalla uutta, mutta itselle uutta. En ole nimittäin koskaan edes kuvissa nähnyt vaikkapa aaTotoDsds valkokirjokilpparia mutta tulevaisuuden tavoitteena voisi olla että kasvattaisin itselleni sellaisen!

Näitä tulevaisuuden viritelmiä varten tulikin hamsulaan uusi asukas lk musta laikukas, Glamorous Gilda.
Gilda tuli Helsingistä, kasvattajat Johanna Jäntti ja Johanna Kakko.

Tytin poikaset

Aika sai taas siivet selkään. Viime päivityksessä mainitut Tytin poikaset on jo varttuneet, ja yksi lähtenyt jo maailmalle. Poikasia oli siis vain neljä, yksi ruoste uros (Hokkuspokkus), yksi karamelli naaras (Ananasakäämä) ja kaksi lks ruoste umborous naarasta (Simsalabim ja Akrabadabra).
Ananas jää kotiin jatkamaan sukuaan, ruostetytöt ovat kotinsa jo löytäneet, mutta ruostepoika on nyt yhteensattumien vuoksi vielä etsimässä kotia, ehkä ensisijaisesti lemmikin virkaan.

Ylhäällä ruoste uros, lks ruoste umb naaras, karamelli naaras ja alinna lks ruoste umb naaras

Kotiinjäävä lk karamelli naaras Ananasakäämä eli Ananas

Lks ruoste umborous Abrakadabra lähtee Lahteen Tinjan hamsulaan

lk ruoste uros Hokkuspokkus on vielä kotia vailla

 Poikueen isukkihan on lk laventeli uros Diamantens Aragon eli Arttu, joka on Ruotsista syntyisin, ja saapui Carolan avustuksella Suomeen. Laventeli on "ruskeasilmäinen sininen" eli aaddbb, mutta lähinnä ajattelin käyttää Arttua suklaan kasvatuksessa. Mahdollisesti sen jälkeläiset päätyvät myös sinisen värin kasvatukseen. Myös Artulle on kaavailtu toista poikuetta sinisen/laventelin kasvatuksen merkeissä toisessa hamsulassa, mutta suunnittelu on vielä hieman vaiheessa.

Arttuhan joutui tässä syksyllä lintupunkkien hyökkäyksen kohteeksi. Säikähdin aika tavalla kun huomasin puremia sen iholla ja pesästä löytyi noita ällöttäviä möngertäjiä. Frontlinella ja isolla desinfiointi- ja myrkytysoperaatiolla niistä kuitenkin selvittiin ja Arttukin on ihan kunnossa.

Diamantens Aragon

*******************

Hamsuvauvoja!

Tytti pyöräytti 16.9. poikasia, hurjat neljä kappaletta <3

Hiiriherroja

Piti oikein papereista alkaa tarkastamaan, että minkäs ikäinen se tuo vanhaherra Mustapekka alias Baileys Original Irish Cream onkaan. Ja onhan sitä ikää jo ihan kivasti, 1v 11kk 7pv. Ja virtaa on vieläkin niin että ei meinannut kipossa pysyä kun otin tänään pari kuvaa.

Toinen kolmesta hiiriherrasta on White Russian alias Ressu alias Riepu :D

PPkjy:n näyttely 7.9.13

Eilinen päivä vierähti Haapajärvellä PPkjy:n näyttelyissä.
Näyttelyaamu oli perinteiseen tapaan hieman kaoottinen, kun navettahommat piti tehdä kiireellä. Siinä härdellissä lappasin hieman ylimääräisiäkin hiiriä boksiin ja tuoreruuaksi varatut parsakaalit jäi likopurkkiin pakastimen päälle.
Olin näyttelypaikalla paperihommissa aamusella, ilmoittautumisia vastaanottamassa ja päivällä sitten ihasteltiin hienoja eläimiä ja rupateltiin tuttujen kanssa.
Vein näytille kolme syrkkiä ja yhden hiirimiehen.

Hiiri sai erikoispalkinnon "Tuomarin kotiintuliainen" mutta onneksi tuomari ei sentään ollut sujauttanut sitä omaan taskuunsa :) Noottia tuli siitä, että tuoreruoka puuttui boksista, sillä vastoin matkalla tekemääni varasuunnitelmaa unohdin hankkia muuta tuoretta unohdettujen parsakaalien tilalle. No tytär haki Halpa-Hallista omppuja evääkseen niin niillä korjattiin sitten tilanne!

Syrkeistä parhaiten menestyi Wonderland's Nefertara Nyala "Nana", arvosana ERI-, sijoitus PLH2 ja sai erikoispalkinnon "Sydäntenmurskaaja".
Pikkumökin Jummijammi "Juniori" sai arvosanan EH++ ja kuman käsiteltävyydestä.
Parrakas Nainen "Pampula" sai arvosanan H, erikoispalkinnon "Sievälle sulosilmälle" ja kuman yleiskunnosta.

Pampula sai tosi hyvät arvostelut yleiskunnosta, atleetti kun on, mutta käsiteltävyyspuoli vaatii paljon työstämistä, neiti kun kuolaa ja kulkee korkeilla jaloilla. Tässähän se liian suuri hamsteri määrä näkyy, kun aika on kesällä kortilla niin ei ehdi tarpeeksi pallutella noita hamsuja :/ Ei se mitenkään peloissaan oo, mutta se vauhti on niin mieletön että ei sekuntiakaan paikallaan, eikä myöskään tykkää että tartutaan kiinni ja käännetään selälleen. Mutta jospa se siihenkin pikkuhiljaa taipuu!

Hiiripesueesta kaksi ensimmäistä lähti maailmalle. Toinen, nätti lk ssp banded, lähti Even hiirulaan asustelemaan. Toinen lähtijä oli sinänsä suloinen länttisilmä nassikka, mutta jollain tavalla luonnevikainen. Pienestä asti se on harrastanut ihmisen puremista, ei mitään uteliasta maistelua vaan juosten kohti ja tikkaamaan hampailla esim. ruokakuppia täyttäessä. Sen kohtalo on joutua varhaisessa vaiheessa ravintoketjun osaksi eli matelijan ruoaksi (lopetuksen jälkeen tietenkin).
Yksi tyttöhiiri muuttaa Fiian hiirulaan "sukulaistyttöjen" seuraan, ja loput jää näillä näkymin emon seuraksi.

Näyttelykuvia, eikä muitakaan kuvia tähän postaukseen ei ole nyt saatavilla, mutta tarkoitus olisi kuvata kaikki hamsulan asukkaat tässä lähiaikoina.
Vanhin asukki Aapeli (Mustikkamaan Paraabeli) täytti kolme viikkoa sitten kaksi vuotta, joten loppusuoralla ollaan ja päivä kerrallaan köpötellään.
Toiseksi vanhin on tyttären oma hiiri Mustapekka, joka on jo 1v 11kk. Sen näyttelyura on jo loppunut, en raaskinut enää sitä kuljetella vaikka se vallan pirteänä dunassaan yhä touhuileekin.