Vauvoja, ei vauvoja, vauvoja....?

Jooh, mitenhän nämä siimahäntäiset hiirulaiset valtaa alaa samalla kun hamsut meinaa kuolla sukupuuttoon??

Muutama päivä sitten ihana valkoinen Öiden Prinsessa, hopsusukuni kantaäiti, nukkui pois omassa mökissään. Ikää oli jo toki, ja turkki ohentunut kovasti ja muitakin vanhuuden merkkejä näkyvissä, mutta en ihan vielä olisi ollut valmis hyvästelemään! 1v 9kk mittainen oli Pulmun taival.
Pulmuhan sai yhden poikueen, joka syntyi hieman yliaikaisena ja ehdin näkemään pesässä vain kaksi poikasta joista toinen katosi seuraavaan päivään mennessä. Tämä ainokainen Rufus eli Musi elelee sijoituskodissa Oulussa ja sai Maisan kanssa poikueen viime keväänä. Pulmun suku jatkui ms valkoisella ja hopsu-uroksella sekä hopsu vn naaraalla. Näistä hopsu-uros Prinssi on myös sijoituskodissa ja tulee jossain vaiheessa astutushommiin kunhan sopiva morsian löytyy.

                                             ************************************
Ensi viikonloppuna hamsulaan saapuu kauanodotettu tulokas, lyhytkarvainen satiini (heterotsygootti)hopeanharmaa naaras. Viralliselta nimeltään Sorry for Party Rocking. Anni Niemisen kasvatti on jo nelisen kuukautta vanha, ja jos kaikki sujuu mallikkaasti niin hopsuvauvoja on syksymmällä tulossa.

Sorry For Party Rocking <3

                                            ****************************************
Toinenkin uusi tulokas on tiedossa, kilpparilinjan vahvistukseksi! Lyhytkarvainen keltainen naaras Sunshine, saapuu Annican hamsulasta. Jo pitempään on ollut tavoitteena saada keltainen naaras, ja kun Snotra jäikin maskotin virkaan niin en malttanut olla varaamatta tätä söpöläistä! Periaatteessahan kilppareita on "järkevämpää" kasvattaa keltainen naaras+ei keltainen uros yhdistelmillä, jolloin kaikki syntyvät naaraspoikaset ovat kilppareita. Sen superhienon kilpparin syntyminen on näin ehkä todennäköisempää, kuin kilpparinaaraan poikueeseen, jossa keskimäärin vain puolet naaraista on kilppareita!




SUNSHINE, isä Zeth, lk keltainen, emä Häxa, lk rex hopeamusta kk

                                         
                                       **************************************
Mutta tästä hamsujen sukupuutosta vielä... Minähän innoissaan astutin kaksi naarasta tässä hiljattain, mutta molemmat jäikin tyhjiksi :(
Nyt jouduin vähän viivästyttämään uutta yritystä syksyisen reissuni vuoksi, ettei se osu hankalaan saumaan poikasten kannalta.
No, nyt olen toista naarasta koittanut tässä astutella, mutta uros ei vaikutakaan enää kiinnostuneelta vaikka naaraalla on loistavat kiimat! Aiemmin se astui ihan mallikkaan näköisesti, tosin siis ilman tiinehtymistä.
Ja nyt tämä asian ufoin osuus: Uroksen kivekset on kadonneet. Joo, poissa. Pussit jäljellä. Joko ne on surkastuneet, tai sitten jotenkin "vetäytyneet"... Sillä nimittäin aiemmin oli ne. Laitoin hamsulan lämmitystä isommalle siinä toivossa että ne tulis näkyviin.
Olen kai epätoivoinen..                                                                                   
                                       ***********************************

Hiiririntamalla sujuu paremmin, hain pari päivää sitten Maaritilta lainaan komean lk black uroshiireen. Tänään yhdistin meidän sulokkaan Tessan tämän uroksen kanssa. Peräkanaa siellä mennä vilistettiin, toivottavasti kolmen viikon kuluttua tulisi nakkeja! Tämä uros on hyväsukuinen, sen vanhemmat on ulkomuotoluokassa palkittuja, musta isukki kakkospalkinnolla ja agouti emä ykköspalkinnolla.

Tessa pokkasi pet1 palkinnon ja bis8 sijan

Limingan näyttelyt

Lauantaina 11.8. oli Limingassa jyrsijänäyttelyt joihin meiltäkin tietenkin retkikunta lähti.

Hamsuista neljä oli mukana, Pähkinä, Aapeli, Jehu ja Miisa. Kaksi parhaassa iässä olevaa naarasta jätin ilmoittamatta koska ne oli astutettu ja niillä piti olla nakit pesässä näyttelyn aikaan, mutta toisin kävi kun molemmat oli tyhjiä :(
En sitten kuitenkaan ottanut niitä jälki-ilmoittautujina mukaan, kun kaikki boksit oli käytössä.

Aapeli

Hamsut sai kiitosta hyvistä turkeistaan. Mietin kotimatkalla että mikä se tekijä voisi olla, mikä noitten murmeleitten turkin kuntoon on vaikuttanut. Ruokinta meillä on aika "tavallista", mitään erikoismössöjä ei juurikaan tule tehtyä. Päädyin mietteissäni siihen, että varmaan meidän vilpoisa hamsula on ollut syynä hyvään turkinkasvuun. Olen nimittäin pitkin kesää miettinyt, olisiko lisälämmitys tarpeen, kun lämpötila on pyörinyt alle 20C. En ole kuitenkaan lisälämpöä laittanut, kun ei pesäpoikasiakaan ole ollut toukokuun jälkeen.

Aapeli palkittiin kokonaisuudesta palkinnoksi paketin jyvätikkuja, ja Jehu kuma-ruusukkeen turkistaan.
Miisalla paljastui mustunut alahammas, tietenkin oma moka etten tarkastanut hamsujen hampaita ennen lähtöä. No, nyt on vain seurailtava onko hammas irtoamassa ja miten tilanne kehittyy. Jos hammas irtoaa, on vaarana että vastaava ylähammas pääsee kasvamaan liian pitkäksi.
Pähkinä vanha mamma menetti täysin hermonsa näyttelypaikalle saavuttuamme. Olin tyhmä että edes toin sen, kun se on aiemminkin ollut niin hermostunut ihmisvilinässä ja puheensorinassa. Meidän hamsulahan muistuttaa huopatossutehdasta kun minä siellä yleensä yksin puuhastelen hamsuja hoitamassa.
Seuraavaksi pitäis vissiin laittaa radio sinne pälpättämään?

Hiiristä olin alunperin ajatellut ottaa vain simskutyttö Tessan, kun se on niin tungettelevan utelias että uskoin sen menestyvän pet-luokissa. Sillä luonteella ei selviäisi luonnossa tuntiakaan elossa, mutta se siitä, eihän kesyhiiriä sellaiseen ole jalostettukaan ;)
Tessan asuintoveri lähti seuraksi boksiin, ja lopulta päätin ilmoittaa myös sen, kun se nyt kerran oli paikanpäälle tuotu.
Tyttäreni hiiri Mustapekka lähti myös, vaikka itse olisin sen jo jättänyt eläkepäiviä viettämään..
Hiiret menestyivätkin mainiosti, simskutyttö Tessa oli pet1, Queen oli pet2 ja Mustapekka pet4.
Mustapekka sai myös pörröisimmän hiiren palkinnon, hienon hiiripatsaan!
BIS-kisassa Tessa jäi möllisijalle, mutta sai kuitenkin hienon pokaalin.
Kaikki hiiret saivat myös ruusukkeen ja Queen sai ruokapussukan.

Mustapekka palkintojensa kanssa



Pokaalin katveessa :)¨



Hyviä ja huonompia uutisia

Hiiripoikue on varttunut hienosti, ja sukupuolenmääritykset meni kohtuu hyvin, sillä pesässä pötköttää nyt yksi uros ja viisi naarasta.

Edessä blue naaras ja takana satiini ssp naaras



Kolmen naaraan porukka on jo varattu ja ainoa satiiniturkkinen tyttö jää kotiin. Kotia etsii vielä chocolate tan ut uros ja black tan ut naaras. Naaraan myyn vain siten että sille on hiiriseuraa omasta takaa, jossei uutta laumaa löydy niin jääköön sekin kotiin.

''''''''''''''''''''''''''''

Huonommat uutiset koskee hamsuja, eli molemmat astutetut syrkit oli näköjään jääneet tyhjiksi... Kiimoja ei ole kyllä näkynyt joten lieneekö joku valeraskaus ollut molemmilla?

Hiirivauvoja :)

Ihkaensimmäinen hiiripesue on syntynyt! Oletan että naperot syntyivät lauantai-sunnuntai tienoilla, en viitsinyt häiritä emoa kun se vietti enimmän ajan pesämökissään. Poikasia syntyi huimat 12 kpl.
Nyt ne ovat siis 3-4vrk ikäisiä.
Aamusella käytiin niitä vähän tarkemmin läpi, ja odottamieni black tanien lisäksi siellä näyttäis olevan monensävyistä sakkia. En todellakaan pysty sen kummemmin noita värejä vielä arvailemaan kun vasta hiukan ihon pigmenttiä näkyy :D. Sukupuolien tunnistaminen oli juuri niin vaikeaa kuin oletinkin, ja puoliksi arvailulla pesään jäi kuusi eniten naaraalta näyttävää...

Limingan näyttely lähestyy..

No niin, perinteiden velvoittamalla tavalla hamsujen ilmoittautumiset lähti taas kerran viimeisenä ilmoittautumispäivänä sähköpostilla.
Mukaan lähtevät Aapeli, Jehu, Pähkinä ja Aapelin tytär, jonka lempinimi ei vaan meinaa vakiintua, vaan usein tulee vaan sanottua "soopeli".

Ofelia-hiiri muutti jokunen päivä sitten isompaan lasiterraan nyt yksin asustelemaan komean vauvamahan kanssa. Pariskunta yhdistettiina 8.7. joten siitä on nyt 19 päivää. Poikaset voi siis syntyä hyvinkin pian! Odotettavissa ainakin black tan naperoita, mahdollisesti myös kuviollisia??

Uusi asukas on myös tulossa hamsulaan, tosin vasta suunnilleen kuukauden kuluttua. Siitä sitten enemmän lähempänä ajankohtana! Mutta jotain hopeista anyway!

Surua..

Surullisia uutisia... Fiina Felicia eli Maisa nukutettiin aggressiivisesti edenneitten nisäkasvaimien vuoksi.
Suloinen kiltti pallero on nyt poissa, mutta muistoksi jäi kaksi pientä poikuetta, yhteensä seitsemän jälkeläistä. Niistä hopeanharmaa uros Prinssi asustelee sijoituskodissa Oulussa ja toivon mukaan löydän jossain vaiheessa sopivan naaraan sille.

Parempiakin uutisia on, monen päivän nysväämisen jälkeen vihdoinkin Kultu Kimallus on astutettu! Sikäli historiallinen hetki, että se on ensimmäinen oma kasvattamani naaras jolle on tulossa poikaset :) Jospa tästä pikkuhiljaa päästään eteenpäin. Jatkossa olisi tarkoitus löytää linjaan keltaisia uroksia, ja sitä silmällä pitäen olenkin katsellut noita syntyviä poikueita ympäri Suomea.

Limingan näyttely 11.8. lähestyy, ja sinne pitää kohta päättää lähtijät! Todennäköisesti neljän syrkin voimin lähdetään.

Mutkia matkassa

Noniin, eli tulikin sananmukaisesti mutkia matkaan tuon astutussuunnitelman osalta. Niimpä siirryn suunnitelma B:hen ja Kultu Kimalluksen sulhoksi tulee sittenkin lk kyyhkis uros Mustikkamaan Sekantti.

Lk black tan hiirinaaras "Ofelia" on majaillut jo reilun viikon ajan miehelässä eli pk black tan blazed uroksen kanssa. Hiirimuksuja siis tiedossa, ainakin black tan värissä...